Emilian ajatuksia

- Pääsääntöisesti ajatukset pyörivät Suuren Ällistyksen vallassa. Ja sen kysymyksen ympärillä että "Mistä tietää mikä on oikeasti totta". Eipä löytynyt selkeää vastausta :)
- Alkutilannetta Emilia pitää yhä eniten ns. todellisuutena, joskin epäili sitäkin jo rikospaikkatutkijamaailmassa ja oli sinänsä avoin sillekin vaihtoehdolle, että se (tai jokin muu) olisikin todellisuus ja Nostalgiakoe sellainen kuin kerrottiin. Kuitenkin Aschan ja Turku vuonna 2007 tuntuu yhä todellisimmalta, sillä siihen liittyy kuulumisen tunne. Rikospaikkatutkijan elämästä puuttui tuttuus ja henkilökohtaiset siteet, olo oli melkoisen orpo.
- Oli kuitenkin mielenkiintoista tutustua tähän "vaihtoehtominään" ja tunnustella pitäisikö siitä elämästä. (No, ainakaan Emilia ei pitänyt ajatuksesta että olisi ollut tiimin vetäjä.) Entä jos olenkin tälläinen? Entä jos paljastuu että en pidäkään siitä mikä olen?? Mikä minut silloin olisi muuttanut vai enkö pitänyt aiemminkaan siitä mikä olen? Niin, pidänkö siitä mikä olen?? (Luulin pitäväni..) Ja: olisiko jotenkin perustavalla tavalla väärin, jos jossain vaiheessa ei haluaisikaan olla se mikä on vaan tieten tahtoen valitsisi houkuttelevamman vaihtoehdon? Jos nyt edes voisi valita..
- Rikospaikkatutkinnan muuttuminen tv-sarjaksi nolotti; kaikki mitä oli puhunut niin että "muut ei kuule", ne vessajutut.. ja se että oli aika höplästä vedetty olo kun ei ollut _oikeasti_ tiennyt mitä tehdä ja sitten jotkut luulee että vain näytteli.
- Huoli siitä että Turku 2007 ohenee edelleen tämän uuden vaihtoehdon myötä.. jääkö lopulta mistään mitään jäljelle?
- Muita mielessä pyörineitä kysymyksiä (hieman kuten Miallakin:) Mikä tekee minusta minut? Sekö että osaan toimia ympäristössäni? Tai se että joku tuntee minut tai minä jonkun? Vai ympäristö? Enkö ole enää minä jos olen itselleni täysin oudossa ympäristössä osaamatta toimia mitenkään?
- Emilian toive tällä hetkellä on päätyä olotilaan, jossa tuntee kuuluvansa ympäristöönsä, tuntee tuttuutta elämäänsä, jotain kautta saavutettuna.

Tällaisia. Näin aluksi. Aika sekavaa tekstiä sekavasta kokemuksesta =)