...neljä...

Tänään on jäljellä neljä päivää ensimmäiseen pelikertaan. Aika alkaa sekoittamaan niitä kortteja.
Neljä on huono arvosana peruskoulussa, mutta hyvä arvosana yliopistossa. Neljä on pienin kokonaisluku joka ei ole alkuluku. Neljä on neliön sivujen ja länsimaisen alkemian elementtien lukumäärä. Neljä on myös Spiraalin pelaajien lukumäärä.
Tänään raotan vähän lisää sitä verhoa joka on pitänyt pelin luonteen kätkettynä. Tässä pelissä hahmoilla ei ole historiaa ja yhtenä pelin päämääristä voisi pitää hahmojen historian paljastumista, mutta teidän ei kannata tarttua ensimmäiseen mahdolliseen historiaan, sillä niitä voi olla useita erilaisia tai ainakin eri näkökulmia siihen yhteen oikeaan historiaan.
Mikä on totta? Se on kysymys johon hahmonne joutuvat vastaamaan. Tai päättämään olla vastaamatta. Epäluulo voi olla hyvinkin oikeutettua, mutta ellei luota keneenkään ei voi saavuttaa mitään. Luottamus tai sen puute liittyy totuuteen. Onko tämä henkilö tosi, onko hänen väittämänsä tosi, onko hän luottamukseni arvoinen. Maailma voi valehdella ja yrittää estää teitä löytämästä totuutta, te olette kuitenkin yhdessä sitä etsimässä joten älkää tehkö tästä tehtävästä vaikeampaa kuin se jo on valehtelemalla toisillenne.
Salaisuudet ovat myrkkyä totuudelle ja spiraali on peli jossa pelaajilla ei tule olla salaisuuksia toisiltaan. Tämä blogi on tarkoitettu paikaksi jonne kootaan kampanjan koko tarina ja viimeistään pelin jälkeisessä peliraportissa kerrotaan ne salaisuudet joita hahmolla oli sen pelikerran aikana. Näin siis ellei pelinjohto erityisesti kiellä jotain pelikerran salaisuuksista kertomasta, mutta tällaisten kieltojen pitäisi olla sekä lyhytaikaisia että harvinaisia.
Jos/kun pelissä tulee vastaan tapahtuma jonka todellisuuteen hahmo ei usko, on se hyvä tuoda tiettäväksi pelinjohtajalle. Samoin ne tilanteet joissa hahmo on hyvin varma jonkin asian totuudesta. Ilmaisu kannattaa erottaa hahmon puheesta jollain tavalla, vaikka hahmo kieltäisikin uskovansa johonkin naurettavaan (kuten hammaskeiju), voi hahmo siitä huolimatta syvällä sisimmässään uskoa siihen. Laputus (asian kirjoittaminen pienelle lapulle ja lapun lähettäminen pelinjohtajalle) on hyvä tapa tehdä tällaiset ristiriidat tiettäviksi.
Alkutilanteessa olette kaikki kahvilassa. Se on pieni kuvitteellinen kahvila Turun hämeenkadulla. Sen nimi on Aschan ja se on osa suurempaa ketjua. Sen kadunpuoleinen seinä on käytännössä kokonaan lasia ja ulko-ovi on kadunpuoleisen seinän keskellä. Myyntitiski on kahvilan toisessa päässä (ovesta tultaessa vasemmalla), muuten tila on varattu pienille pöydille. Kahvilassa ei ole tietokonetta, vaan kaikki pöydät ovat asiakaskäytössä. Tiskin puolella on kaksi pientä (3 hengen) pöytää, oven edessä yksi kahden hengen pöytä ja ovesta oikealla on kolme suurempaa pöytää. Tiskin takana on ihan nätti vaaleahiuksinen tyttö, luultavasti opiskelija vaikka luonteeltaan hieman höntti tai 'blondi'. Kadulla kahvilan ulkopuolella on jatkuva liikenne, autoista suurin osa on Toyota Corollia, Volkswagen Golfit hyvänä kakkosena. Muitakin automerkkejä vilahtelee ikkunan ohi ajoittain. Sää ulkona on sateinen, kolea ja pimeä. Taivas on pilvessä, eikä auringonvaloa pääse juurikaan suodattumaan pilviverhon läpi. Kahvilan sisällä on lämmintä ja mukavaa.